Sateenkaaren alla: Koomailua ja kurpitsajuhlaa

Blogin pitäminen ei lähtenytkään liikkeelle niin hyvin mitä luulin ja toivoin. Syynä tähän on ollut töistä johtuva väsymys sekä jonkinlainen masennuskausi, joka on ollut mun riesana. Blogi ei suinkaan ole ainut, jossa se näkyy. Parit maalausillat on tullut jätettyä väliin, kun ei yksinkertaisesti ole jaksanut innostua. Maalaamassa käyminen on mulle kuitenkin terapeuttista, joten mun kyllä kannattaisi raahautua sinne jokaikinen keskiviikko. Kadehdin niitä kurssin mummoja, jotka on aina niin pirteän ja tasapainoisen oloisia. Ja tauluja syntyy kuin sieniä sateella...

Harrasteiden lisäksi väsymys ja masistelu näkyy myös asunnossa. Joinain päivinä tiskaaminenkin saattaa tuntua aivan liian ylivoimaiselta. Hassua tässä on se, että yleensä syksy tekee musta innostuneen ja energisen. Syksy on mun vuodenaika. Mä nautin viileästä ilmasta. Rakastan pimeneviä iltoja ja sadetta. Rakastan sitä tunnelmaa minkä syksy tuo tullessaan. Ja halloweenia, sitä vasta rakastankin!

Tällä hetkellä kuitenkin väsymys on väistynyt, tai ainakin helpottanut, onneksi! Lisäksi viime viikkoinen halloween taisi olla myös jonkinlainen piristysruiske. Oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa siivota ja järjestellä halloweenpippaloita. Kyllä siinä mieliala väkisinkin kohoaa, kun asunto täyttyy erilaisista kurpitsa esineistä ja -koristeista. Asuntokin näyttää nyt taas kotoisalta, kun sotkua ei ole ehtinyt kertyä.

Mä oon myös yrittänyt rentoutua mahdollisimman paljon, hengitellyt syvään ja muistanut iloita niistä ihanista asioista mitä mulla on. Mä oon ollut huolissani monista asioista, oon tällainen murehtijaluonne. Lopulta aloin kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseeni, kun unettomuus alkoi vaivaamaan, tietyt pakko-oireet pahentumaan (näillä tarkoitan esimerkiksi asioiden tarkistelua, jota oon alkanut tekemään joitain vuosia sitten) ja keskittymiskyky katoamaan lähes täysin. Mutta se siitä, halloween piristi ja nyt nenä kohti punaista ja lämpöistä joulua <3