Huomenna on joulu!

Naurattaa tää mun postaustahti. Aina on muka kiire.

Marraskuun viimeinen viikko oli varmasti tämän vuoden kiireisin viikko. Kiire on jatkunut myös joulukuun puolella... Joulun ajasta ei ole ehtinyt nauttia hirveästi.

Marraskuun lopulla oli siis viiden päivän pituinen tutkintotilaisuus. Olin henkisesti ja fyysisesti täysin uupunut, ja olin jo hyväksynyt, että saan arvosanaksi kakkosen. Yllätyksekseni sainkin kolmosen. Jälkeenpäin ajatellen koen ansaitsevanikin sen. Ylitin itseni monessa, täysin itselle vieraissa asioissa. Ja sainpahan ainakin erään yksinäisen ja hieman masentuneen mummelin käymään asuntonsa ulkopuolella, mm. pelituokioissa naapurinsa kanssa. Nykyään nämä mummot odottavat pelihetkiä innolla ja hymyilin melkein kyyneleet silmissä, kun näin nämä kaksi käsikädessä supisten ruokasalissa. Sain mummolta läksiäislahjankin, joten tein varmasti jotain oikein :) Siisteintä työharjoittelussa oli, että löysin itsestäni taas uusia puolia sekä mussa vahvistui ajatus siitä, että haluaisin hengellisyyden olevan osana tulevaisuuden työtä.

Oon ollut tämän vuoden syksystä lähtien mukana yhdessä seurakunnan ryhmässä, jossa toteutetaan erilaisia hyväntekeväisyystempauksia :) Vaikka on hienoa tehdä asioita ihmisten hyväksi, koen parhaimmaksi asiaksi sen, että olen tutustunut näihin ihaniin ihmisiin <3

Näyttöviikkona oli myös se muutto ("ihana" yhdistelmä), josta kerroin aikaisemmin. Laukontorin laidalla sijaitseva asunto vaihtui Pispalan yksiöön. Muutimme siis Elinan kanssa omiin asuntoihin. Elina on alkanut seurustelemaan jokin aika sitten, joten oli parempi lähteä erilleen. Isoja muutoksia on tapahtunut munkin elämässä, ja vaikka en itse hämmennyksestä huolimatta näe muutoksissani pahaa, on niistä silti syntynyt kinaa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin rauhoittunut.

Saimme tosiaan molemmat hyvin mukavat asunnot, vaikka niiden saaminen tuntuikin olevan hankalaa. Oma Pispalan yksiöni oli kyllä todellinen onnenpotku. Asunto on 1920-luvulla rakennetussa talossa. Ihastuin talon natisevaan rappukäytävään ja muutenkin vanhaan tunnelmaan välittömästi. Talosta jotenkin aistii, että sillä on takanaan pitkä historia. Talo, ja Pispala muutenkin, on myös ihanan erikoislaatuinen.

Muuton lähestyessä jouduimme luopumaan hoitolemmikeistämme. Olin jo tottunut kissa-arkeen, ja yöt ilman jalkopäätä lämmittäviä kissoja tuntuu nykyään tyhjältä. Kiinnyin mustaan kissaan eli Olaviin ihan hirveästi. Aina kotiin tullessani se heittäytyi eteisen lattialle rapsutettavaksi <3 Välillä tekisi kovasti mieli hakea Pesu ry:ltä kissa, mutta koska ikävöin kovasti elämää kesyrottien kanssa, pitää vielä miettiä rauhassa lemmikin hankinta-asioita.

näkymä etupihalta

kuuluisa haulitorni

näkymä makuuhuoneen ikkunasta ^-^

sain leffat just ja just mahtumaan ;)

pikkuinen huoneeni <3 kuvasta puuttuu sängyn päällä oleva prinsessaverho, jonka sain vasta viime viikolla ripustettua. sen sisään on ihana kömpiä päiväunille ^-^

monessako rapussa on näin siistit lamput ^-^

Luulenpa, että kirjoittelen Pispalasta ja asunnosta enemmän myöhemmin :) Tällä hetkellä vietän joululomaa Pohjanmaalla! Työharjoittelun jälkeen koulussa oli normaaliin tapaan nopea tahti ja tehtäviä oli taas vaikka kuinka (ja on edelleenkin), joten joulusta nauttiminen on ollut melko vähäistä ja onkin ihanaa, että nyt voi vain keskittyä jouluun. Ehdin mä kuitenkin ripustaa jouluvalot, lähettää joulukortit ja torttujakin oon syönyt jo niin paljon, että enää niitä ei tarvitsisi ollenkaan syödä. Kävin myös adventtikirkossa Kirkkonummella, kun olin Elinan henkisenä tukena miekkailukisoissa. Adventtikynttilöitä olen sytytellyt myös itsekin. Lisäksi raahauduin vielä torstaina Pispalan kirkkoon kuuntelemaan jouluisia kuorolauluja. Ai niin, jouluradio mulla on kyllä myös soinut lähes päivittäin :D

On meillä ollut kotonakin koko ajan touhuamista ja kaupoissa ollaan käyty joka päivä sen jälkeen kun tänne tulin! Tänään kieltäydyin lähtemästä mukaan kauppaan ja muutenkin tähän kaikkeen hössötykseen. Tänään ylen aamutv:ssä eräs piispa sanoi, että joulun sanoma ei ole täydellisen joulun tavoittelu. Hyvin sanottu! Kunpa ihmiset ymmärtäisivät vain levähtää ja keskittyä lähimmäisiin, eivätkä tuhlaisi viimeisiä voimiaan lahjojen haalimiseen ja kodin jynssäämiseen.

Pohjanmaalla on lunta ja pientä pakkastakin on ollut päivittäin. Tampereella oli ainakin vielä lauantaina loskainen keli, kun lampsin rautatieasemalle. Ihanaa, että saamme valkean joulun.

Palailen seuraavaksi jouluaaton fiilistelyllä, ja kyllä, vielä tämän vuoden puolella :'D Lämmintä joulua kaikille!